John Hagee
Tuleeko kristityn tukea Israelia!
Nyky-Israel herättää meissä kristityissä monia kysymyksiä. Ovatko juutalaiset Jumalan valittu kansa? Kuuluuko Israelin maa Aabrahamin lapsille vai arabeille? Pitääkö kristyttyjen tukea Israelin valtiota?
Oman raamattutuntemukseni valossa seuraava on Jumalan "ulkopolitiikka" koskien Israelia: Israel ja juutalainen kansa ovat Jumalan silmäterä. Sakarja sanoo: "Sillä joka teihin koskee, se koskee Hänen silmäteräänsä" (Sak. 2:8).
Israelin vahingoittaminen on samaa kuin tökkäisi sormensa Jumalan silmään. Jumala on luonut Israelin. Kaikki muut valtiot ovat ihmisen toiminnan tulosta, mutta Israel on Jumalan tekoa. Israelin maa on tarkoin rajattu Raamatussa, ja siihen kuuluu itsestäänselvästi Juudea ja Samaria, jota nykyisin kutsutaan Länsirannaksi.
Israel on Jumalan perintöosa: "Ja Herra ottaa Juudan perintöosaksensa pyhässä maassa ja valitsee vielä Jerusalemin" (Sak. 2:12).
Jeesuksen Kristuksen seurakunta ei ole korvannut Israelia. Jumala lupasi Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen maan veriliiton kautta (1.Moos. 15:8-17). Tätä liittoa kutsuttiin myöhemmin ikuiseksi liitoksi, ja se siirtyi Aabrahamilta Iisakille ja edelleen Jaakobille. Se sulkee Ismaelin(arabit) Israelin maan omistajina liiton ulkopuolelle.
Jumala suojelee Israelia. Kuningas Daavid kirjoitti: "Katso, Hän, joka Israelia varjelee ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjo sinun oikealle puolellasi"(Ps. 121:4-5).
Koska Jumala loi Israelin, rakastaa Israelia ja suojelee Israelia, eikö silloin ole johdonmukaista, että ne, jotka tukevat Israelia, sotivat yhdessä jumalan kanssa? Jumalan Israelia koskeva "ulkopolitiikka" voidaan kiteyttää lauseeseen: "Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat"(1.Moos 12:3).
Jerusalem on avain nyky-Israelissa vallitsevan kriisin ymmärtämiseen. Kuningas Daavid kehoitti: "Toivottakaa rauhaa Jerusalemille"(Ps. 122:6). Miksi? Koska saatana ja hänen väärä messiaansa, Antikristus, haluavat hallita maailmaa Jerusalemista käsin. Jumala sen sijaan haluaa, että Hänen Poikansa Jeesus Kristus hallitsee Jerusalemista käsin tuhannen vuoden ajan. Se mitä luet lehdistä ja näet televisiosta, on valmistautumista massiviseen kamppailuun, jota tulevaisuudessa käydään Jerusalemista. Se on yliluonnollista sotaa valkeuden ja pimeyden, hyvän ja pahan, Kristuksen ja Antikristuksen välillä. Se on myös kamppailua, jota käydään juutalaisuuden ja islaminuskon välillä.
Muhammed, islamin perustaja, opetti, että yksi ihmisryhmä hallitsisi toista. Muhammed loi perusteet "pyhälle sodalle". "Miekka on avain taivaaseen ja helvettiin", hän sanoi. "Tippa verta, joka on vuodatettu Allahin vuoksi...on suurempi arvoista kuin kaksi kuukautta rukousta ja paastoa."
Muhammed väitti, että se mitä hän kirjoitti, oli Jumallista. Kristinuskossa ja juutalaisuudessa on jonkin verran totuutta, hän sanoi, mutta Koraani on korjannut ne molemmat. Uskollisten muslimien tulee julistaa sota (jihad) niitä vastaan, jotka eivät halua tunnustaa Allahia Jumalakseen ja Muhamedia hänen profeetakseen. Se koskee sekä kristittyjä että juutalaisia.
Tämä fundamentalistinen islam on vallalla Lähi-idässä ja suuressa osassa riippumattomissa, entisen Neuvostoliiton alueella sijaitsevissa valtioissa. Islamistifundamentalistit uskovat fanaattisesti, että on Jumalan tahto, että he hallitsevat maailmaa. Muhammed opetti niin, ja he uskovat sen.
Tässä on pähkinänkuoressa Israelia ja Jerusalemia koskeva ongelma. Jos islamistifundamentalistit eivät voita Israelia, silloin Muhammed valehteli. Jos he eivät hallitse Jerusalemia, silloin Koraani ei ole totta. Muslimeille Israel valtiona on mahdoton ajatus. Heidän ainoa ratkaisunsa on käydä sotaa niin kauan, kunnes he hallitsevat Jerusalemia ja Israelia.
Kuinka kristittyjen tulisi asennoitua Israeliin? Emme luonnollisestikkaan tue kaikkea, mitä Israel tekee. Ystävyyteen kuuluu oikeus olla eri mieltä asioista. Oikeutemme ja velvollisuutemme on kehottaa kaikkia Israelin rajojen sisäpuolella asuvia oikeudenmukaiseen ja inhimmilliseen käyttymiseen.
Apostoli Paavali painotti oikeaa asennoitumista Israelia ja juutalaista kansaa kohtaan. Siihen sisältyy se, että jokaista ihmistä kohdellaan myötätuntoisesti, armollisesti ja oikein, myös silloin kun kyse on aineellisesta avusta Israelin kansalle: "..sillä jos pakanat ovat tulleet osallisiksi heidän hengellisistä aarteistaan, niin he puolestaan ovat velvolliset auttamaan heitä maallisilla"(Room. 15:27).
Paavali kertoo meille, että Israel on öljypuu ja me olemme öljypuun oksia, jotka oksastetaan oikeiden oksien joukkoon (Room 11:17). Puu kannattelee meitä emmekä me puuta. Pakanat eivät kannatele juurta, vaan juuri kannattelee meitä. Meidät on oksastettu puuhun Jumalan armosta (Room. 11:19).
Seurakunnalla ei ole mitään aihetta ylpeillä siitä, että se olisi korvannut Israelin ja juutalaisen kansan. Kristikunnalla ei ole aihetta ylimielisyyteen.
Kuinka usein olenkaan kuullut kysymyksen: "Mitä juutalaiset ovat tehneet ansaitakseen Jumalan armon?" Sama kysymys voidaan esittää meistä, sinusta ja minusta.
JOHN HAGEE, 27.10.2008